Vieraskynä: Lisäydinvoima on uuden eduskunnan asia

Vieraskynän on kirjoittanut Keskipohjanmaan päätoimittajana pitkään toiminut eurajokelaisjuurinen Lassi Jaakkola.

Kalkkiviivoilla olevan Fennovoima-päätöksen teon ei pitäisi olla vaikeaa. Ei tarvitse kuin noudattaa yhteiskunnan kokonaisetua ja omaatuntoa.

Pientä pulmaa voi aiheuttaa se, etteivät kokonaisedun kriteerit ole yksiselitteiset. Yhteiskunnalliset näkemyksetkin pakkaavat niitä sekoittamaan. Tässä tapauksessa pelissä mukana on sitä paitsi myös yhden toisen yhteiskunnan, eikä ihan pienen ja heiveröisenkään etu. Kuinka siihen pitäisi suhtautua? Pro vai anti Russia?

Aivan kirkas, kuulas ja kuuluva ei aina ole myöskään omantunnon ääni. Semminkään kun se saattaa olla kaksiääninen. Toinen voi painottaa lyhyen tähtäyksen aineellista etua, tätä ja paria seuraavaa sukupolvea palvelevaa. Toinen voi muistuttaa seuraavista kymmenistä, sadoista, tuhansista ja kymmenistä tuhansista sukupolvista, niihin syntyvien elinmahdollisuuksista. Kumpaa ääntä pitäisi kuunnella?

Helpotusta kantaansa harkitsevien päättäjien mahdolliseen tuskaan tuo se, ettei vaihtoehtoja ole kuin kolme: Jaa, Ei ja Poissa. Jälkimmäinen ei vaadi edes läsnäoloa. Silti tai juuri siksi sekin voi olla ratkaiseva.

Reilu vuosi sitten juurilleni palanneena on ollut tilaisuus seurata lähempää satakuntalaisten kansanedustajien energianäkemyksiä. Ne ovat olleet lisäydinvoimaa vahvasti puoltavia. Jopa ydinvoimaa periaatteessa vastustava opetusministeri Krista Kiurukin oli valmis poikkeamaan linjastaan Teollisuuden Voiman lupahakemuksen osalta. Hänkin olisi äänestänyt Olkiluodon nelosvoimalan puolesta. Sitä mahdollisuutta ei nyt suotu.

Työ- ja elinkeinoministeriö yllätti ainakin täkäläiset parlamentaarikot kuin loppusyksy autoilijat. Ensireaktiot TVO:n periaateluvan jatkon eväämiseen ja Fennovoiman luvan puoltamiseen olivat sen mukaisia. Ne lähentelivät shokkia. Satakuntalaisedustajat olivat tuudittautuneet siihen, että TVO saa lupansa siinäkin tapauksessa, että niitä myönnettäisiin vain yksi. Yhtiöllä on vakaa omistus, ydinosaamista ja -kokemusta vaikka muille jakaa sekä valmis paikka ja muu infra uudelle voimalalle niin kuin ydinjätteillekin.

Yksi mutta ratkaiseva tosiasia oli jäänyt kuitenkin tunnustamatta. TVO oli itse missannut mahdollisuutensa tyrimällä kolmannen voimalaprojektinsa. Kun jo viisi vuotta myöhässä olevan, maltaita maksavan sekä yhtiön väen ja varat sitovan OL-kolmosen valmistumisesta ei ollut takeita, TVO ei pystynyt sitoutumaan myöskään OL-nelosen rakentamiseen siinä aikataulussa, mitä TEM edellytti. Peli oli sillä menetetty.

Viimeisenä oljenkortenaan TVO tukijoineen vetosi siihen, että ydinluvan hakijoita olisi pitänyt kohdella yhdenvertaisesti. Jos kerran Fennovoimalle asetettua kotimaisen omistajuuden vaadetta katsottiin läpi sormien, niin olisi pitänyt tehdä myös TVO:n aikatauluongelmille.

Vapaavuoren johtama TEM ei tähän suostunut. Ei myöskään Stubbin hallitus. TEM:n tulkintalinjan pitäessä yhdenvertaisuuden vaatimus olisi johtanut siihen, että lupaa ei olisi myönnetty kummallekaan. Pyhäjoella ei olisi päästy koekäyttämään kolmivartista lapiota ja Olkiluodossa olisi saatu keskittyä OL-kolmosen automaatiojärjestelmien virittämiseen.

Niin Olkiluodossa tehdäänkin. Ja jos kaikki menee hyvin, TVO:n kolmas voimala on otettavissa käyttöön loppuvuodesta 2018, yhdeksän vuotta alkuperäisestä aikataulustaan myöhässä, kolmen ja puolen miljardin euron sijasta noin yhdeksän miljardia maksavana. Huonommassa tapauksessa aikaa kuluu ja rahaa palaa enemmän.

Se menneestä, katse lähitulevaan. Kuinka käy Hanhikivi ykkösen?

En tiedä. Ja oletan, etteivät tiedä vielä kaikki kansanedustajatkaan. Jotkut eivät edes omaa äänestyskäyttäytymistään. Tuskin kaikki satakuntalaisetkaan. Heitä arveluttaa erityisesti se, että jos Fennovoima saa nyt lupansa, TVO ei ehkä saa omaansa enää koskaan.

Kun ydinluvat tulevat joka tapauksessa pöytään kevään vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa, Musta Pekka voi jäädä TVO:n käteen silloinkin. Yhtiön rämpiessä ongelmissaan luvan voi saada vanhojen Loviisan voimaloidensa korvaamiseen valmistautunut, hyvissä varoissa ja maineessa oleva Fortum.
Kolmatta uutta ydinlupaa tuskin miltään hallitukselta heruu. Joten omista suunnitelmistaan joutuisi luopumaan TVO.

Jotta näin ei tapahtuisi, ilman lupaa pitäisi nyt jättää myös Fennovoima. Tällöin kaikki kolme ydinyhtiötä olisivat samalla viivalla, kun energiapäätöksiä kevätkesästä tehdään. Ajatuskulussa on logiikkansa, ja kannatusta myös Satakunnan ulkopuolella. Onko eduskunnan enemmistöksi asti, selvinnee kohta puolin.

Kaikki palautuu yhteiskunnan kokonaisetuun. Se onkin vaikea rasti.

Ydinenergialain pykälä on tältä osin niukka mutta vaativa: Ydinenergian käytön tulee olla, sen eri vaikutukset huomioon ottaen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Valtioneuvoston syyskuisessa Fennovoima-päätöksessä vaikutuksia arvioitiin yllättävän suppeasti. Kaikki ministeriötkään eivät lausuneet asiasta mitään.

Tilanne on kuitenkin korjattavissa.

Yleensä yhteiskunnalliset kokonaisarviot ja niihin perustuvat linjaratkaisut tehdään parlamenttivaalien yhteydessä. Niin Suomessakin ensi keväänä. Silloin arvioitavana on useita yli vaalikausien linjattavia asiakokonaisuuksia, etenkin turvallisuuteen ja talouteen liittyviä. Tähän yhteyteen kuuluisi myös energiapolitiikan linjaratkaisu, semminkin kun sillä on suora ja vahva yhteys sekä talouteen että turvallisuuteen.

Päätös ydinvoiman mahdollisesta lisärakentamisesta taas on lähivuosikymmenten energiapolitiikkaa voimakkaimmin suuntaava ratkaisu. Siksi se olisi tehtävä vaalien ja niiden jälkeisten hallitusneuvottelujen yhteydessä. Silloin olisi mahdollista arvioida yhtenä kokonaisuutena niin sähkö-ja lämpöenergian tulevaa tarvetta, energian säästämistä ja sen käytön tehostamista kuin energian tuotannon eri vaihtoehtoja, ydinvoima niiden mukana.

Tämä vastaisi ydinenergialain kirjainta ja henkeä. Ei se pahitteeksi olisi myöskään kansanvallalle.

___

Lassi Jaakkola on eurajokelaisjuurinen uusporilainen. Hän toimi reilut pari vuosikymmentä Kokkolassa ilmestyvän Keskipohjanmaan päätoimittajana.