Pro Hanhikiven puhe talousvaliokunnalle 11.11.2014

Yhdistyksemme puheenjohtajan Helena Maijalan puhe eduskunnan talousvaliokunnalle, Pyhäjoen kunnan kutsutilaisuudessa tiistaina 11.11.2014.

Arvoisat talousvaliokunnan jäsenet ja muut läsnäolijat,

Olette tulleet Pyhäjoelle tutustumaan Fennovoiman hankkeen paikalliseen tilanteeseen. On hieman harmillista, että saavutte Pyhäjoelle vasta nyt. Odotimme teitä jo ennen v. 2010 periaatepäätöstä ja olisimme suoneet, että olisitte nyt tavanneet tasapuolisesti myös hanketta vastustavia.

Eduskunta tulee päättämään Fennovoiman periaatepäätösluvasta haastavassa tilanteessa. Yhtiön kotimaisen omistuksen osuus ei ole selvillä, hankkeen kannattavuus on epävarma (varsinkin kuntaomistajille), ja poliittinen tilanne herättää kysymyksiä.

Vastikään eräs ydinvoiman kannattaja ilmaisi suorasanaisesti minulle, että koska ei ole syventynyt Fennovoiman hankkeeseen riittävästi, ei voi kuin sokeasti luottaa virkamiehiin ja byrokratiaan. Olemme äärimmäisen vakavassa tilanteessa, jos edes osa päättäjistä ajattelee ja toimii noin. Muistaakseni edustaja Turunen toi tämän huolen esiin lähetekeskustelussa, että tietoa päätöksen pohjaksi ei edustajilla ole riittävästi. Ja näinhän se valitettavan usein on, suuriakin päätöksiä tehdään puutteellisin tiedoin ja seurauksia tiedostamatta. Tästä on nähtävissä useita esimerkkejä, tuoreitakin (Talvivaara, Olkiluoto 3 ja kuntien osakkuus Fennovoimassa). Edustaja Mölsän lähetekeskustelussa esiin tuoma huoli on aivan aiheellinen: onko nyt opittu mitään? Te viittasitte kai Olkiluoto 3:en, mutta myös Talvivaarasta on otettava opiksi.

Vaaralliseksi ja vaikeaksi tällaisen demokratian toteutumisen Fennovoiman asiassa tekee se, että kyseessä on äärimmäisen suuren taloudellisen sitoumuksen ja riskin lisäksi turvallisuus, ja meille kaikille niin tärkeän luonnon vääränlainen kohtelu.

Fennovoima sai 2010 periaatepäätöksen kahdelle vaihtoehtoiselle sijoituspaikalle. Huolimatta siitä, että esimerkiksi ympäristökeskuksen, ympäristövaliokunnan ja ympäristöministeriön lausunnoissa esiin tuotiin Hanhikiven erityiset luontoarvot, joiden vuoksi se ei ole sijoituspaikkana optimaalisin, vuonna 2011 Fennovoima valitsi paikakseen Pyhäjoen.

Yksi merkittävä syy, miksi ydinvoimalaa valitulle paikalle Pyhäjoella ei pidä rakentaa, on edelleen luonto.

Suomi on sitoutunut EU-jäsenvaltiona luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, ja Hanhikivi on lukuisine erityispiirteineen erittäin merkittävä ja monimuotoinen luontokokonaisuus. Pyhäjokisten päättäjien silmät lienee sokaistuneet, koska asiantuntijalausunnoista huolimatta he näkevät paikan ilman ydinvoimalaa vain arvottamana risukkona.

Luontoarvot ja suojeltavat kohteet eivät Fennovoimalle ja hankkeen kannattajille merkitse mitään. Systemaattisesti unohdellaan suojelumääräyksiä ja ”vahingossa” toimitaan siten, että esimerkiksi äärimmäisen uhanalaisen merikotkan pesimäreviiriä tai YVA-selvityksessä huomaamatta jäänyttä alueella toistuvasti havaittua erittäin uhanalaista valkoselkätikkaa häiritään. Voimajohtolinjalle varattu reitti on merkitty täsmälleen merikotkareviirin päälle, ja helikopterilla tehtyjä luotauslentoja ajoitettiin keväälle herkimpään merikotkan pesimisaikaan, vaikka tällaiset häiriötoimet ELY-keskus on erikseen kieltänyt. Luvattomilta liikkujilta ja vahingoiltakaan ei ole vältytty.

Lajistoltaan rikas ja puhdas, turmelematon luonto on kuitenkin tulevaisuudessa kultaakin kalliimpaa. Hanhikiven osalta se on vielä pääosin säilytettävissä, mikäli hankkeelle ymmärretään sanoa ei.

Kuten jo aiemmin talousvaliokunnalle olemme kuulemisessa kertoneet, Fennovoiman hanke on massiivinen, hidas ja kallis rakentaa. Hankkeen kannattajajoukoissa luotetaan vahvasti Fennovoiman hyvään tahtoon ja Rosatomin reiluun peliin, vaikka tähänastiset tapahtumat edellyttäisivät kriittistä arviota ja sen mukaisia johtopäätöksiä. Periaatepäätöksen hylkäämiselle on erittäin vahvat ja rationaaliset perusteet.

Arvoisat kansanedustajat, uusia ydinvoimalahankkeita perustellaan ylimenokauden ratkaisuna. Mikä on tämä ylimenokausi, milloin se päättyisi, ja mitä sen jälkeen? Jos tiedossa on ratkaisu, jolla selvitään ylimenokauden jälkeen, eikö olisi paljon viisaampaa kuitenkin käyttää nyt (ylimenokauden ajan) naapurimaiden edullista vesivoimaa kuin tukea venäläistä ydinteollisuutta? Eikö tuo ylimenokausi voisi alkaa uusiutuvien avulla heti, eikä noin 10 vuoden kuluttua, kuten Fennovoima – Rosatomin kanssa?

Voin helposti olla puheenjohtaja Pekkarisen kanssa yhtä mieltä siitä, että ”jos me tänne rakennamme omaa sähkökapasiteettia, silloin emme tuo tänne venäläisistä ydinvoimalaitoksista sähköä”. Mutta onko oman sähköntuotannon oltava juuri Fennovoiman hanke, joka ei ole suomalainen, joka ei ole teollisuuden hanke, eikä tuottaisi halpaa sähköä? Kyllä me paljon mieluummin panostamme energian säästöön ja otamme vastaan aurinko-, tuuli- ja bioenergiahankkeita, hajautetusti ja kestävästi toteutettuna. Me jopa investoimme niihin.

Talouden ja turvallisuuden näkökulmasta uuden ydinvoimalaitoksen vaikutuksia ja riskejä on arvioitava erityisellä huolellisuudella, myös kansainvälisestä näkökulmasta, joka vallitsevasta tilanteesta johtuen on yhä merkittävämpi.

Puheenjohtaja Pekkarinen, olette katsoneet, että Fennovoiman hankkeessa vähintään 60 %:n suomalainen omistus on välttämätön ja että sen tulisi olla koossa jo siihen mennessä, kun eduskunta lopullisesti käsittelee Fennovoiman periaatepäätöksen. Ministeri Vapaavuoren mukaan kotimaisella omistuksella tarkoitetaan nykyään kaikkia EU- ja ETA-maita. Kysynkin teiltä puheenjohtaja Pekkarinen, tuletteko esittämään talousvaliokunnan mietinnössä vaatimusta suomalaisomistuksen täyttymisestä ennen periaatepäätösratkaisua? Ja aiotteko edustaja Pekkarinen pysyä kannassanne, jos esittämänne suomalainen kotimaisuusvaatimus ei täyty ennen periaatepäätösäänestystä?

Fennovoiman ilmoituksen mukaan ”kotimaisia” osakkaita olisi nyt noin 55 %. Lista prosenttiosuuksista ei kuitenkaan ole julkinen. Eikö edes kansanedustajien tulisi tietää millä osuuksilla Fennovoimaa hallitaan? Tämän hetkisessä tilanteessa jatkorahoituksista luopuneet ilmeisesti vielä lasketaan mukaan osakkaiksi. Käsityksemme mukaan todellinen suomalaisomistus eli sitoutuminen hankkeen rakennusvaiheeseen lienee jossain 40-45 % tietämillä. Kuka siiten lopulta hallinnoisi näitä ”liukenevia” osakkuuksia? Olisivatko maksumiehinä jäljelle jääneet pienet kuntaomisteiset sähköyhtiöt?

Teille on kerrottu, että hankkeen kannatus seudulla olisi vahvaa. Kunnan on luontevaa vedota edustukselliseen demokratiaan eli valtuuston äänestystulokseen, joka tällä kertaa näytti poikkeuksellisen ydinvoimamyönteiseltä, kun esim. sitoutumaton Pro Hanhikiven ryhmä (4) ei 2012 lähtenyt vaaleihin lainkaan. (Fennovoiman teettämien galluppien mukaan enemmistö Pyhäjoella ja lähikunnissa kannattaisi hanketta, trendi on kuitenkin ollut viime vuosina laskeva.)

On kuitenkin selvää, että kansalaismielipide Pyhäjoella, kuten muuallakin Suomessa, on huomattavan kielteinen Fennovoiman hankkeelle. (Taloustutkimus, helmikuu 2014, kannattaa vain 28%, vastustaa 64%). Jos hankkeen kannatus olisi vahva, olisimme luultavasti saaneet Pyhäjoelle myös sen neljästi vaaditun neuvoa-antavan kansanäänestyksen.

Miksi hanketta jyrätään nyt läpi ylimielisellä asenteella, piittaamatta kansalaisten, eli suomalaisten äänestäjien mielipiteestä, ja piittaamatta siitä, että kaikki alkuperäiset perusteet Fennovoiman hankkeelle ovat kariutuneet?

Arvoisat läsnäolijat, suomalaiset haluavat energiaomavaraisuutta, eivät lisää ydinvoimaa. Me haluamme työpaikkoja kaikkiin maakuntiin, juuri maaseudulle toimeentuloa tuovaa uusiutuvaa energiaa ja sitä kautta myös huoltovarmuutta energiasektorille. Suomalaiset haluavat energiatehokkuutta, eivät hukkalämpöä ja meren rehevöittäjää. Energiatehokkuusinvestoinnit suuntautuvat pääosin kotimaan markkinoille, toisin kuin ydinvoimainvestoinnit. Rahan pitää jäädä pyörimään kotimaan talouksiin!

Päätöksenne eduskunnassa kohdistuu kaikkiin suomalaisiin, mutta vaikuttaa eniten juuri Pyhäjoelle ja Parhalahden kylään, josta itsekin tulen. Meille on kerrottu, että mitään korvattavaa haittaa tai vahinkoa ei kenenkään omaisuudelle hankkeesta syntyisi. Kuitenkin yhtiö pyrkii pakkolunastuksen turvin viemään maita, vesialueita, kiinteistöjä, loma-asuntoja, perinteisiä virkistysalueita, metsästysmaita ja kalavesiä. Ne ovat meidän kotiseutua ja omaisuutta, korkoa kasvanutta fyysistä ja henkistä pääomaa, jota jälkipolville vaalitaan.

Arvoisat valiokunnan jäsenet, energiapolitiikassa on valittava, mikä kärki edellä kestävää ja kantavaa pohjaa rakennetaan. ”Ydinkärkien” sijaan investoinnit kannattaa suunnata suomalaisia eniten työllistävään kotimaiseen energiaan ja energiatehokkuuteen, täysillä.

Toivomme teiltä viisautta ja vakaata harkintaa.