Kunnat, energia ja ilmastonmuutos – miten se liittyy Fennovoimaan?

Kuntavaalit pidetään reilun viikon päästä. Kovin monen kuntavaalikampanjan teemoissa ei energia vilahtele lainkaan. Toisin voisi ja pitäisikin olla. Kunnissa nimittäin tehdään paikallisia energia- ja ilmastoratkaisuja, joilla kaikki Suomen kunnat yhteen koottuna on merkittävä vaikutus maamme energiatalouteen ja kykyymme torjua osuuttamme ilmastonmuutosta aiheuttavien hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

Jokaisen Suomen kunnan kannattaisi tehdä oma energia- ja ilmastosrategia, jossa linjattaisiin ne paikalliset valinnat, joilla kasvatetaan päästöttömän ja kotimaisen uusiutuvan energian osuutta ja vähennetään rakennusten lämmittämisen ja liikenteen ilmastopäästöjä. Tehtävissä olevia asioita on vaikka kuinka paljon! Kunnissa päätetään, millä julkiset rakennukset lämmitetään. Taloudellinen ja kestävä valinta voi olla vaikkapa öljystä maalämmölle tai hakkeelle vaihtaminen. Julkisten rakennusten yhteyteen voidaan tehdä myös uusiutuvan energian pientuotantoa.

Kunnat päättävät, miten ja missä laajuudessa niiden alueelle ja kotien yhteyteen voidaan rakentaa vaikkapa aurinkoenergian ja tuulivoiman tuotantoa. Aurinko on hyödynnettävissä lähes koko maassa, noin kolmen kuukauden mittaista pimeintä kaamosta lukuunottamatta! Ihmisiä kannattaa näissä ratkaisuissa kuunnella. Moni suomalainen voisi ja haluaisi olla energiantuottaja! Kunta voi edistää alueellaan myös maatalouselinkeinojen ja jäteveden puhdistamojen yhteyteen sopivaa biokaasun tuotantoa ja luoda ratkaisuillaan uutta työtä. Voidaan olla aktiivisia myös liikenteen biopolttoaineiden ja sähkölatauspisteiden verkon valtakunnallisen laajentumisessa, kehittää joukkoliikennettä ja tehdä lisää kevyen liikenteen väyliä. Kunnat omistavat itsekin lukuisan määrän autoja. Muutama edelläkävijän maineessa oleva suomalainen kunta on jo valinnut liikennevälineikseen sähkö- tai biokaasuautot!

Fennovoima-kunnat ja hankkeen kestämättömyys

Sitten on muutama kunta, kuten Lahti, Turku, Rauma, Vantaa, Helsinki ja Kuopio,  joilla on käsissään energiapoliittinen erikoistapaus – Fennovoima. Kestävyyden ja ilmastoystävällisyyden merkiksi se ei monestakaan syystä sovellu. Useat kunnat omistavat Pyhäjoen Hanhikivenniemelle ydinvoimalan rakentamista suunnittelevaa Fennovoimaa kunnallisten energiayhtiöidensä kautta. Näissä kunnissa on päättäjien mahdollista harkita ja vaatia myös kuntansa irtautumista Fennovoimasta. Miksi näin kannattaisi tehdä?

Fennovoima on lähes 10 vuoden monivaiheisen ja -ongelmaisen hankkeensa aikana edennyt siihen kohtaan, että luontoarvoiltaan ja erityisesti linnustoltaan yhtiön teettämissä ympäristövaikutusten arvioinneissa erittäin monipuoliseksi ja rikkaaksi todettu Hanhikivenniemi Perämeren rannalla on avohakattu ja jyrätty teollisuusalueen pohjaksi. Tulevana keväänä odotettavissa on valtakunnallisesti arvokkaaksi merkittyyn kalliomuodostelmaan kuuluvien rantojen räjäytykset ja sataman, laivaväylän sekä jäähdytysvesien ottokanavan louhiminen Hanhikiven rannoilla. Keskelle niemeä on tehty valtava monttu ja noin miljoonan kuution maansiirtotyöt. Sijoittuminen neitseelliselle luontokohteelle on ensimmäinen hankkeen ekologisen kestämättömyyden kriteeri.

Toiseksi, ydinenergian rakentaminen fossiilista energiantuotantoa korvaamaan on aivan liian hidastahtista, ollakseen tehokas keino ilmastonmuutoksen torjunnassa. Fennovoiman hanke on jo nyt 1-2 vuotta jäljessä tavoitellusta ja lupahakemuksissa ilmoitetusta aikataulusta. Aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan ydinsähköä piti Fennovoimasta tulla jo vuonna 2018! Tällä hetkellä hanke kuitenkin vasta odottelee rakentamislupaharkinnan alkamista työ- ja elinkeinoministeriössä ja Säteilyturvakeskuksessa. Yhtiö ei ole toimittanut viranomaisille kaikkia vaadittuja lupahakemuksen aineistoja, koska on ilmennyt prosessia hidastavia komplikaatioita venäläisen laitostoimittaja- ja osakaskumppani Rosatomin kanssa. Säteiluturvakeskus on myös antanut pyyhkeitä Fennovoiman turvallisuuskulttuurista. Ydinvoiman rakentamisessa tällainen herättää aiheellista ja vakavasti otettavaa huolta koko hankkeen turvallisesta toteuttamisesta.

Vertailukohtana toteutumisen tahdin suhteen voidaan pitää Eurajoen Olkiluoto 3-yksikköä, joka valmistunee ensi vuonna, lähes 10 vuotta tavoiteaikataulustaan ja Kioton ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsemisestä myöhässä. Jos samat investoinnit tällä aikavälillä olisi laitettu kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, olisi lopputuloksena voitu saavuttaa vähintään yhtä paljon megawatteja, mutta myös enemmän pysyviä kotimaisia työpaikkoja useisiin suomalaisiin kuntiin!

Kolmanneksi, ydinenergian lopputuotteet ovat pääosin muuta, kuin sähköverkkoon syötettävää hiilidioksidivapaata energiaa. Pääosa ydinvoimalan tuottamasta energiasta päätyisi Fennovoiman tapauksessa noin 37 prosentin hyötysuhteella käyvästä laitoksesta lauhdevesien mukana lämmittämään ja rehevöittämään herkkää ja pohjoista Perämerta. Tämä on todettu myös hankkeen taustaselvityksissä merkitttävimmäksi suoraksi ympäristövaikutukseksi.

Neljänneksi, puhtaan meriluonnon rehevöitymisen lisäksi Fennovoiman vaikutus on radikaali myös paikalliselle kalastuskulttuurille. Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys hankkeessa on tuhottu, sillä koko Hanhikiven niemi, Pyhäjoen Parhalahden kylän ainoa yhteys merelle, on jo katkaistu ja aidattu pysyväksi tarkoitetulla tavalla. Samassa yhteydessä aidan taakse jäi myös muinaismuistolailla suojeltu maamerkki, valtaisa Hanhikivi, jota pidetään yhtenä vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan rajapyykkinä. Se siitä. Nythän alue on osuvasti taas vankasti itäisen naapurimme hallussa, Venäjän valtionyhtiö Rosatomin kautta.

Viides kestämättömyyden kriteeri liittyykin kansainväliseen energia- ja ulkopolitiikkaan. On merkillinen johtopäätös, että rakentamalla venäläisen laitostoimittaja ja Fennvoiman pääosakas Rosatomin ja pääurakoitsija Titan2:n johdolla ydinvoimalaitos Suomeen, jossa sähköä tuotettaisiin ulkomailla merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavan uraaninlouhinnan tuotteilla, kyseessä olisi kotimainen ja puhdas energiaratkaisu. Näin ei valitettavasti ole.

Fennovoima on jo suunnitteluvaiheissaan muodostunut merkittäväksi poliittiseksi pelinappulaksi, josta viitteitä nähtiin jo kesällä 2015, kun kotimaisten osakkaiden puutteesta kärsineen ja romahduspisteessä olleen hankkeen pelastajaksi mitä ilmeisimmin valtiollisella tasolla junailtiin vastahakoinen valtionyhtiö Fortum, jonka energiabisnekset Venäjällä olisivat muutoin saattaneet vaarantua. Ministeri Olli Rehnin kesämatka Moskovaan, Fennovoiman lupahakemukselle löysätyn 30 vuorokauden lisäajan turvin jäi historian kirjoihin, halusipa Fennovoiman kriitikkona aiemmin esiintynyt Rehn sitä itse tai ei. Merkittävä energiayhteistyö Ukrainan Krimin vallanneen ja EUn pakotteiden kohteeksi joutuneen naapurimme kanssa antaa muulle Euroopalle vähintäänkin erikoisen viestin Suomen valinnoista. Olemme näin samassa kategoriassa kuin Rosatom-yhteistyöhön ryhtyneet Turkki ja Unkari.

Kuudes ja ydinenergian tuotantoketjussa muutoinkin viimeisen niitin kestävyyskriteerien puutteiden listaan tekee korkea-aktiivinen ja myrkyllinen ydinjäte. Fennovoiman höveli suunnitelma on ollut pyrkimys päästä osalliseksi TVOn ja Fortumin rahoittamasta Posivan loppusijoituspaikka Onkalosta. Vuosi sitten ilmeni, ettei Fennovoimalla edelleenkään ole mitään takeita jäteyhteistöstä Posivan Onkalon suhteen, asiantuntija-apua kyllä on saatavissa.Hätäratkaisuna yhtiö tekaisi ympäristövaikutuksten arviointiohjelman, jossa jätteiden loppusijoituspaikkoina mainittiin Pyhäjoen Sydänneva sekä ”jokin paikka Eurajoella”. Pyhäjoen kunnanisille hanke kaupattiin sillä lupauksella, että ydinjätteitä ei kunnan kallioihin haudata. Rusinat pullasta -menetelmä ei kuitenkaan ole täysin takuuvarmasti käytettävissä.

Ydinjäte on huono perintö tuleville sukupolville, joiden rasitteena tulee olemaan ilmastonmuutoksen torjunnan suuret kustannukset jo entuudestaan. Satoja vuosia kestävän ydinjätehuollon ylläpitäminen vaatii satoja miljoonia euroja jo rakentamisvaiheessaan, näitä rahoja Fennovoima ei ole hankkeensa kustannuksiin budjetoinut.

Paitsi – ydinvoimahankkeille normaalin – viivästymisen johdosta, on Fennovoimassa käsillä erityisesti pienille osakkaille merkittävä taloudellinen riski myös avoinna olevan ydinjätekysymyksen vuoksi. Taloudellinen kestävyys on Fennovoiman kustannusarvioista kaukana.

Kunnalliset pienosakkaat on houkuteltu Fennovoimaan mukaan lupailemalla ydinsähköä omakustannehintaan. Fennovoimassa on sovittu tämän olevan 50 €/Mwt. Jos hanke olisi liiketaloudellisesti houkutteleva, olisi kotimaisen elinkeinoelämän ja teollisuuden odottanut ryntäävän joukolla mukaan. Fennovoimassa on käynyt aivan päinvastoin. Jo syksyllä 2012 rysähti, kun silloinen pääosakas, saksalainen energiajätti E.ON ilmoitti jättävänsä koko hankkeen. Tämän jälkeen lähtijöitä onkin ollut enemmän kuin osakkuudesta kiinnostuneita.

Fennovoimasta irti pyrkivät osakkaat eivät kuitenkaan ole saaneet osuuksiaan kaupaksi. Viimeisimpänä K-ryhmän Kestra-kiinteistöpalvelut joutui käymään Fennovoiman kanssa keskustelun välimiesoikeuden kanssa, selvittääkseen onko velvollinen rahoittamaan hanketta edelleen, vaikka haluaisi eroon koko Fennovoimasta. Ratkaisu oli Kestralle helpotus, irti pääsee. Jäljelle jäävien pienten osakkaiden, kuten kunnallisten energiayhtiöiden taloudelliset riskit sen kuin kasvavat. Siinäpä osakaskuntien tuleville valtuutetuille vastuuta kerrakseen.

Näiden ja Fennovoiman hankkeen taustoista löytyvien lukuisten muiden perustelujen ja epäkohtien johdosta energiapoliittisia ratkaisuja ja Fennovoiman osakkuutta on syytä harkita tarkoin. Tulevaisuus tulee väistämättä, joka päivä. Kunnissa tehdään kauaskantoisia valintoja tulevaisuuden suunnasta. Siksi, vaikuta omassa kotikunnassasi!

Fennovoiman Omistajat

Fennvoimaa kunnallisten sähköyhtiöiden kautta omistavat kunnat