Fennovoiman epävarmuus on pysyvää

Fennovoima Oy:n viestintäjohtaja Maira Kettunen (KP 29.8.) valaa uskoa ydinvoimahankkeeseen ja vakuuttaa yhtiön pysyvän suomalaisena. Suurimman osakkaan, Voimaosakeyhtiö SF:n toimitusjohtaja Pekka Ottavainen totesi samalla viikolla julkisesti, ettei kukaan voi taata sitä kotimaisuutta (Seura 25.8.). Rosatom voi sopimusten mukaan omistaa enintään 49,9 % Fennovoimasta. Mahdotonta kuitenkin on estää muita osakasyhtiöitä joskus fuusioitumasta ulkomaille (vrt. Rautaruukki-SSAB) tai hankkeesta luopuvia osakkaita myymästä osuuksiaan muille mahdollisille ulkomaisille ostajaehdokkaille. Takeita kotimaisuudesta nyt ja aina ei voi antaa yksikään suomalaisfirma.

Vapaana olevien osakkeiden myyminen näyttää olevan tuskaisan työlästä. Alun perin Fennovoima lupasi kertoa uuden omistuspohjansa kokoonpanon kuluvan vuoden kesäkuuhun mennessä, sitten kesäkuun loppuun mennessä. Syyskuun lopussa taitaa loppu häämöttää. Hankkeesta luopunut Kuopion kaupunki kertoo yrittäneensä myydä osakkeitaan jo toista vuotta, saamatta ainuttakaan harkitsemisen arvoista tarjousta. Talouselämä-lehti (29.8.) puolestaan kertoo Fennovoiman ex-jättiosakas E.ON:in edustajan arvioivan, ettei uusiin ydinvoimaloihin kannata investoida liian suurien sijoitusriskien vuoksi.

Fennovoima ei suunnittele ydinvoimalan rakentamista ilman yhteiskunnan taloudellista tukea. Parasta aikaa hankkeelle ollaan haalimassa tukipakettia Kalajokilaakson, Nivala-Haapajärven, Siikalatvan, Raahen ja Ylivieskan seudun kunnilta, joille osakkeita kaupataan lähinnä elinkeinopoliittisena investointina ja symbolisena tahdonilmaisuna ydinvoimalan puolesta. Kuntien rahat ovat julkista omaisuutta. Juuri sitä Fennovoima jo nyt enimmäkseen sisältää ja lisää avukseen anoo, kun yksityisten markkinoiden rahoittajat ovat todenneet, kiitos ei.

Hankkeen kiinteäksi esitetty hinta on ja pysyy salaisena, siltä varalta, että muutoksia kuitenkin tulee. Fennovoima ei itsekään tiedä, mitä laitos lopulta maksaisi ja kuinka paljon hanke työllistäisi muuta kuin Rosatomin väkeä. Jostain syystä yhtiö siirtyi kesällä käyttämään Hanhikiven kartoitustöissä venäläistä väkeä aikaisempien kotimaisten konsulttitoimistojen sijaan.

Kettunen lupailee kohtuu- ja vakaahintaista ydinsähköä. Kun pörssisähkön futuurihinnat suunnitellun voimalan valmistusajankohtaan, 2020-luvulle näyttävät noin 40 €/MWh, ei Fennovoiman lupaama 50 €/MWh kuulosta erityisen kohtuulliselta. Oletettavasti yhtiön suuri velkamäärä aikanaan realisoituisi osakkaille Mankala-periaatteen mukaisesti pakkomyytävän sähkön hintaan.

Työn ja toimeentulon nimissä rakennettava ydinvoimala, jolle ei ole teollisten yritysten tilausta, työ- ja elinkeinoministeriön laatimien sähkönkulutusennusteiden mukaista tarvetta eikä vaadittavaa taloudellista kannattavuutta, on ennennäkemätön yritys saada aikaan ydinsähkön vientimarkkinoita ja lisää kotimaahan loppusijoitettavaa ydinjätettä. Samalla toteutettaisiin Venäjän ydinenergiamahdin harras toive tien avaamisesta länsimarkkinoille. Mahtaisivatko jälkipolvet ymmärtää tämänkaltaista elinkeinopolitiikkaa?

Kirjoitus on julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä 3.9.2014