Fennovoimalla uskoa riittää

YLE (10.9.) uutisoi kansanedustajien jyrkentäneen suhtautumistaan Fennovoimaan. Moni on ymmärtänyt, ettei hankkeessa kaikki ole kohdallaan. Siitä huolimatta, tai juuri siksi ja kovalla kiireellä, maan hallitus käsittelee elinkeinoministeri Vapaavuoren esityksestä, tämän viikon torstaina periaatepäätöksen täydentämistä, joka jo sinänsä on ydinenergialain puitteissa kyseenalainen prosessi. Sekava ja epävarma ovat edelleen sopivia kuvauksia Fennovoiman ydinvoimahankkeesta.

Yhtiölle kaavaillaan ehtoa, jonka mukaan kotimainen – joksi lasketaan myös EU-mainen -omistus tulisi nostaa 60 %:in rakentamislupahakemuksen jättämiseen mennessä. Käytännössä Fennovoimalle napsahtaa kesäkuun loppuun asti lisäaikaa omistusrakenteensa kokoon parsimiseen, kun sen alun perin piti olla tiedossa jo kuukausia sitten.

Omistuspohja on siinä määrin levällään, että nappikauppaa käydään kuntien valtuustosaleissa. Julki tuodut uudet tulokkaat ovat olleet arviolta promilleluokan omistajia, Vantaan Energiakin tuo vain hieman lisää veronmaksajien rahaa riskibisnekseen. Kotimaisia, tai edes EU:n alueelta tulevia suurosakkaita ei näy, tuskaisaa näyttää olevan. Hankkeesta jo aiemmin luopunut Kuopio on kaupitellut osakkeitaan toista vuotta, saamatta yhtään tarjousta. Talouselämä-lehti (29.8.) puolestaan kertoi Fennovoiman ex-jättiosakas E.ON:in edustajan arvioivan uudet ydinvoimalat sijoittajille niin riskipitoisiksi, ettei niihin kannata investoida

Ainoa todella motivoitunut osakas näyttää olevan reaktorin toimittaja, suoraan Kremlin alaisuudessa toimiva ydinasevalmistaja Rosatom, jonka kelkkaan hyppääminen herättää liudan poliittisia ja eettisiä kysymyksiä. Vastapainona valtiolliselle ydinjättiläiselle on pirstoutunut joukko suomalaisia pieniä osakkaita, joista suurimmalta osalta puuttuu riittävä tietämys ydinvoimaan sijoittamisesta.

Tavoilleen uskollisena Fennovoima toistelee hankkeen etenevän suunnitelmien mukaan. Johtajavaihdoksissa nähtiin jo toinen suuri kierros, jota seliteltiin siirtymisellä toteutus- tai rakentamisvaiheeseen. Taustalla kummittelee mitä ilmeisimmin epäonnistunut osakashankinta. Samalla osakas- ja luottamuspulasta kärsivä yhtiö pyrkii luomaan positiivista pöhinää ja lisäämään painetta päättäjille mm. ryhtymällä jo tien tekoon Hanhikivellä.

Työn ja toimeentulon nimissä rakennettava ydinvoimala, jolle ei ole riittävää teollisten yritysten tilausta, ei sähkönkulutusennusteiden mukaista tarvetta, eikä vaadittavaa taloudellista kannattavuutta, on ennennäkemätön yritys saada aikaan ydinsähkön vientimarkkinoita ja lisätä Suomeen loppusijoitettavaa ydinjätettä. Samalla toteutuisi Venäjän ydinenergiamahdin harras toive tien avaamisesta länsimarkkinoille.

Mahtaisivatko jälkipolvet ymmärtää tämänkaltaista elinkeinopolitiikkaa?

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 17.9.2014