Avoin kirje Fennovoiman hankkeesta Oulun kaupunginhallitukselle ja valtuustolle

Fennovoima Oy:n tähtäin on saada omistuspohjansa kuntoon kesän loppuun mennessä. Kun yksityisen, markkinaehtoisen sijoitusrahan virta on valtaosin kulkenut Fennovoimasta poispäin, mukaan halutaan nyt lisää julkisen sektorin omistajia, mm. Oulun kaupunki.

Yksityisellä puolella sijoitusten riskianalyysit ovat ammattilaisten arkipäivää, Fennovoiman tapauksessa analyysien tuloksia voi päätellä hankkeen tämänhetkisestä omistuspohjasta. Voisiko julkisen rahan kanssa pelata hieman rennommin, kun veronmaksaja kantaa riskit? Hankkeen kannattavuus ei kuitenkaan ole Fennovoiman osakkaiden tai oululaisten päätettävissä, se määräytyy täysin omistajakunnan ulkopuolisten tekijöiden ohjaamana. Kaleva (pääkirjoitus 30.5.) kehottaa kaupunkia harkitsemaan 16-20 miljoonan euron sijoitusta vakavasti. Harkitsevaisuus on epäilemättä tarpeen.

Fennovoima solmi joulukuussa 2013 avaimet käteen -sopimuksen ydinvoimalaitoksen toimituksesta Rosatomin kanssa. Kauppahinta on salattu, mutta kertoman mukaan 4–6 miljardin haarukassa. Hankkeen kannattavuudestakin on annettu vain epämääräisiä selvityksiä osakkaille ja julkisuuteen: Fennovoima tai Voimaosakeyhtiö SF eivät ota kantaa sähkön markkinahintaan tai sen kehitykseen eivätkä niin muodoin arvioi Hanhikivi 1 -hankkeen kannattavuutta (Turun kaupunki,Kaupunginhallitus § 425 21.10.2013, Kaupunginvaltuusto § 189 28.10.2013).

Fennovoima on ilmoittanut osakkaidensa saavan sähköä omakustannushintaan 50 €/MWh. Hankkeen kannattavuuden arvioimiseksi olisi olennaista tietää, laskeeko Fennovoima tästä ns. Mankala-hinnasta puhuessaan lainkaan tuottoa osakkaiden sijoittamalle omalle pääomalle tai pääoman palautusta. Esimerkiksi kunnallisissa vesiyhtiöissä kuntien yhtiöön tai vesilaitokseen sijoittama pääoma on tavattu katsoa ilmaiseksi, jolloin kysymyksessä on julkisten palvelujen subventointi verovaroilla. Fennovoimassa tilanne on kuitenkin täysin eri.

Ydinvoimalahankkeissa pääoman tuotto on riskiriippuvainen, minkä vuoksi oman pääoman tuottovaatimuksen tulisi olla varsin korkea vieraan pääoman kustannukseen verrattuna. Oma pääoma kantaa hankkeessa ensisijaisen vastuun eli se menetetään, jos hankkeessa ilmenee ongelmia. Kuten Olkiluoto 3 on osoittanut, aikataulu- ja kustannusylityksiä tapahtuu.

On kysyttävä, vertaako Fennovoima tietoisesti Mankala-hintaa ja sähkön markkinahintaa, vaikka luvut eivät ole vertailukelpoisia? Jos laskelmat tehdään eri tekijöitä objektiivisesti käsitellen, lasketaan mukaan kaikki kustannukset ja tehdään voimalaitosprojekteissa normaalit varaukset myös ennakoimattomille kustannuksille, Fennovoiman suunnitteleman voimalaitoksen hinta jahankkeen kustannukset nousevat samalle tasolle uusimpien kansainvälisten arvioiden (esim. Iso-Britannian ydinvoimahankkeet, 100 €/MWh) kanssa. Oulussakin on syytä kysyä, minkälaiseen laskelmaan Fennovoiman lupailema 50€/MWh perustuu.

Oululaisten olisi syytä kysyä myös päättäjiltään, onko ydinenergiabisnes kaupungin keskeistä tehtäväkenttää ja mitä kaupunkilaiset saisivat vastineeksi rahojensa sijoittamisesta Fennovoimaan.

Päättäjien puolestaan voisi olla hyvä kysyä oululaisten näkemyksiä asiaan. Kalevan mukaan vankka suomalaisomistus takaisi Fennovoimalle hyväksyttävyyden kansalaisten silmissä. Energiateollisuus ry:n tutkimusten mukaan suomalaiset haluavat kehittää sähköntuotantoa selvästi uusiutuvien energialähteiden suuntaan, ydinvoiman käytön kehittäminen sen sijaan jakaa mielipiteet ja 60 % suomalaisista katsoo ydinjätteiden muodostavan jatkuvan uhan tulevien sukupolvien elämälle. Taloustutkimuksen maaliskuussa 2014 julkistaman kyselyn mukaan uusien ydinvoimaloiden rakentamista kannattaa vain 28 % suomalalaisista, 64 % vastustaa. Kysely suoritettiin helmikuussa 2014, ennen Ukrainan kriisiä.

Kannattavuus ja kannatus eivät kumpikaan anna signaaleja Fennovoiman hankkeen puolesta. Kysymyksiä lienee enemmän kuin vastauksia. Poliittinen vastuu on päättäjien käsissä.